Eroja tavanomaiseen kuvaukseen
Kuvausnopeus
Ihminen ymmärtää nopeasti peräkkäin esitetyt kuvasarjat liikkeenä. Tyypillisesti raja on noin 16 kuvaa sekunnissa, jota suurempi nopeus vaikuttaa liikkuvalta kuvalta, ja jota hitaampi nopeus havaitaan sarjana peräkkäisiä liikkumattomia pysäytyskuvia. Perinteisessä elokuvassa otetaan 24 kuvaa sekunnissa. Video- ja TV-kuvassa kuvia otetaan 25 kuvaa sekunnissa.
Suurnopeuskuvaukselle ei ole olemassa määriteltyä kuvausnopeuden rajaa tai arvoa. Voidaankin sanoa, että suurnopeuskuvaus alkaa siitä, mihin tavallinen kuvaus lopettaa. IT-Linen käyttämä suurnopeuskamera kykenee ottamaan jopa 10000 kuvaa sekunnissa.
Kun suurella nopeudella kuvattua materiaalia toistetaan alhaisemmalla nopeudella, nähdään hidastuskuva. Jos esim. em. 10000 kuvaa sekunnissa nopeudella kuvattu materiaali toistetaan tavanomaisen videokuvan nopeudella 25 kuvaa sekunnissa, hidastuu sekunnin mittainen tapahtuma 400 sekunnin, eli yli 6,6 minuutin mittaiseksi.
Jos tavanomaisella videolla kuvattua materiaalia hidastetaan toistettaessa puoleen kuvausnopeudesta, hidastuu sekunnin mittainen tapahtuma vain kahden sekunnin mittaiseksi, mutta toistettava kuva nykii jo silmin nähtävästi, eli katsoja tajuaa sen jo vain sarjana peräkkäisiä kuvia.
Puoleen hidastettu kuva voi toimia taiteellisena tehokeinona, mutta sillä ei ole juuri käyttöä analysoitaessa teknistä kohdetta. Siksi tarvitaan suurnopeuskuvausta.
Valotusaika
Perinteisessä elo- tai videokuvassa yksittäisten kuvien liiketerävyyteen ei tyypillisesti kiinnitetä erityistä huomiota, sillä niitä ei ole tarkoitettu katsottavaksi kuva kuvalta. Yksittäisten kuvien liike-epäterävyys häviää ihmisen aistiessa kuvat kuitenkin liikkeenä.
Suurnopeuskuvauksella tallennettua kuvamateriaalia sen sijaan katsellaan kuva kuvalta lähes joka kerta. Niinpä myös jokaisen yksittäisen kuvan tulee olla mahdollisimman liiketerävä. Jotta tähän päästäisiin, pitää vaatimukset huomioida kameran tekniikassa, objektiivissa, valaistuksessa ja muissa kuvausjärjestelyissä.
Kuvausautomatiikka
Perinteisessä videokuvauksessa suuri osa kuvaussäädöistä annetaan kameran automatiikan säädettäväksi. Automatiikka on kuitenkin suhteellisen hidasta ja erehtyväistä, eikä vähiten siksi, että automatiikka ei voi tietää, mitä kuvaaja pitää kuvan mielenkiintoimpana kohtana.
Automatiikan hitaus voi ilmetä esimerkiksi käveltäessä hämäristä sisätiloista kirkkaaseen ulkoilmaan, joilloin kuva on hetkellisesti ylivalottunut, ennen kuin automatiikka havaitsee ja korjaa tilanteen. Automatiikan erehtyväisyys voi ilmetä myös vaikkapa siinä, kuinka kamera tarkentaa kuvan eläintarhan turva-aitaan, sen sijaan että että se tarkentaisi aidan takana oleviin leijoniin.
Suurnopeuskuvauksessa kuvattava kohde on lähes aina täynnä nopeita yllätyksiä. Kohteen valoisuus voi muuttua äkisti välähdysten ja leimahdusten takia, tai kohde ei edes ole kuvassa kuvausta valmisteltaessa, vaan ilmestyy kuvaan salamannopeasti vasta kuvaushetkellä vain hävitäkseen taas yhtä nopeasti. Siksipä automatiikan sijaan pitää kuvaus suunnitella tarkasti ennakolta, ja säätää kuvauslaitteisto käsin vastaamaan ennakoitua tarvetta.
Ulkoinen ohjaus
Perinteisessä kuvauksessa kameran käynnistys ja pysäytys on tyypillisesti kuvaajan tehtävä.
Suurnopeuskuvauksessa tapahtumat ovat monasti niin nopeita, että kuvaaja ei edes havaitse, milloin kuvattavaksi aiottu tilanne tapahtuu. Siksipä IT-line käyttää kameraa, jossa on monipuoliset mahdollisuudet saada ohjaus ulkopuolisesta laitteesta, esim. kuvattavan laitteen omista ohjaussignaaleista tai kuvausta varta vasten rakennetuista antureista. Lisäksi kameran sisäinen digitaalinen muisti mahdollistaa sen, että kamera voidaan käynnistää jo paljon ennen tapahtumaa, jolloin tarvitsee huolehtia vain siitä, että kamera pysäytetään, kun kuvatuksi aiottu tilanne on ohi. Kameraa voidaan käyttää myös yksittäisten kuvien tai halutun mittaisten kuvasarjojen toistuvaan tallentamiseen ulkoisen ohjauksen ohjaamana.
Tallennusmedia
IT-Linen suurnopeuskamera käyttää kuvatun materiaalin tallentamiseen kameran sisäistä digitaalista muistia. Digitaalimuistiin voidaan uudelleentallentaa lukemattomia kertoja, toisin kuin elokuvauksessa, jossa tallennusmediana on kertakäyttöinen ja kallis filmi. Videokuvauksessa käytettävä videonauha voidaan uudelleenkäyttää, mutta nauha pitää välillä vaihtaa tai kelata alkuun, jolloin ei voida kuvata samaan aikaan.
IT-Linen suurnopeuskameralla voidaan kuvata yhtämittaisesti täysin keskeytyksettä tunteja tai jopa päiviä, kun odotetaan tallennettavaksi suunniteltua tapahtumaa. Kun käytetään ulkopuolista ohjaussignaalia, ei kameran toimintaa tarvitse edes valvoa. Kamera voidaan asettaa tallentamaan esim. 60 ohjaussignaalin saamista edeltänyttä sekuntia ja kymmenen sitä seurannutta sekuntia.
Valaistus
Tavanomaiseen kuvaukseen verrattuna suurnopeuskuvauksessa yksittäisen kuvan valottamiseen on äärimmäisen vähän aikaa, koska kuten edellä mainittiin, kuvia otetaan paljon lyhyessä ajassa, ja yksittäisen kuvan valotusaika pyritään puristamaan mahdollisimman lyhyeksi liiketerävyyden saavuttamiseksi. Koska kuvan muodostavia fotoneja ei ehditä kerätä pitkään, pitää fotoneja olla paljon, eli toisin sanoen kohteet pitää tavallisesti valaista hyvin kirkkaasti.
Kuvattavasta kohteesta ja siis tarvittavasta kuvausnopeudesta ja valotusajasta riippuen voidaan ulkokuvauksissa pärjätä pelkällä auringonvalollakin, mutta erityisesti sisäkuvauksissa pitää kohde valaista voimakkaasti.
Koska kuva on mustavalkoinen, valaisimien muutoin monasti ongelmallisen väritasapainon kanssa ei tarvitse painia. Toisaalta kuvauskohteet, joita ei yleensä ole suunniteltu kuvaamista silmällä pitäen, ja joita ei voida "puuteroida" kuvauskuntoon, kuten studiokuvauksissa, vaativat erityishuomiota valon tasaisen jakauman takaamiseksi.
Suurnopeuskuvauksen valaisuun liittyy yksi aivan erityinen ilmiö, joka ei tule perinteisessä kuvauksessa lainkaan ilmi. Suuri kuvausnopeus nimittäin tuo esiin verkkovaihtovirran 50 hertsin taajuudella tapahtuvan jännitevaihtelun, joka näkyy peräkkäisten kuvien valoisuuseroina. Suurin osa tavanomaisista valaisimista välkkyy verkkovirran tahdissa, mutta välkyntä on siis niin nopeaa, että sitä ei havaita paljain silmin tai perinteisillä kuvauskeinoilla. Suurnopeuskuvauksessa ongelma voidaan välttää käyttämällä oikeanlaisia valaisimia.
Alla kuva valaisintestissä tutkitusta halogeenikohdevalosta, joka ei sovellu suurnopeuskuvaukseen:
